Ensimmäinen vuosi takana opiskelua ja katse tulevassa

Edellisestä postauksesta on jo aivan liian pitkä aika! Olen kieltämättä pohtinut, lukeeko itse blogia kukaan, lopetanko kirjoittamisen, jätänkö tämän tänne muille opintoja suunnitteleville vinkkivitoseksi jatkamalla vain Instagramin puolella? Jään pohtimaan asiaa.. ja nyt itse asiaan, josta tulin tänne kirjoittamaan, nimittäin:

Ensimmäinen kouluvuoteni polkuopiskelijana on nyt virallisesti takana. Väyläopintojen tai polkuopintojen aika päättyy 31.7. eli ensi sunnuntaina. Tämän jälkeen olen virallisesti liiketalous tradenomi AMK-tutkinto-opiskelija.
 

Syksyllä opinnot alkoivat minulle haastavana aamuna: olin viettänyt edellisen yön lapsen kanssa sairaalassa tutkimuksissa, joista juoksin suoraan tietokoneen äärelle infopäivään. Itse opinnot alkoivat pian tästä ja olin intoa täynnä. Syksyllä olin vielä työtön, joten opintoihin oli ruhtinaallisesti aikaa joka päivä lasten ollessa eskarissa ja koulussa. Vaikka väyläpuolella ollaankin "osa-aikaisia" opiskelijoita, työtä kyllä riitti paljon opiskellessa uutta. Lopulta sain kerättyä mukavat 36 opintopistettä syksyn aikana.

Tammikuu minulla meni vuorostaan aikamoisessa sumussa ja humussa: uudet kurssit ja niiden minulle todella haastavat sisällöt, täysin uudenlainen työ IT-alalla ja päälle kummankin lapsen yli kaksi viikkoa kestävä korona-karanteeni kotona loivat päälleni kyllä sellaisen stressitason että huhhuh! Maaliskuussa stressi alkoi purkaantumaan kun sain kasaan tutkintopuolelle tarvittavat 45 opintopistettä. Kevätkauden lopputulema olikin 29 opintopistettä. Yhteensä toukokuussa minulla olikin kasassa niitä jo 65!

Syksyllä koulun alkaessa olin pohtinut suuntautuvani vahvasti logistiikkaan, joten kesäksi nappasin Campusonlinen kautta JAMKista Kuljetusmuodot-kurssin sekä oman kouluni Risk Managementin, joista tulen vielä samaan yhteensä 8 op ennen tutkinto-opintojen alkua. Logistiikan lisäksi minua kiinnostaa paljon organisaatio ja sen kehittäminen, joten se olkoon myös yksi suuntautumisen polku logistiikan lisäksi tulevissa opinnoissa.

Pääsin keväällä Jonna Lemmetin testivaiheessa olevaan osaamiskartoitukseen, jossa käytiin läpi itsetuntemusta, koulutusta, työelämää ja vapaa-aikaa, joista etsittiin omaa osaamista. Tämä vahvisti yllättäen omia salaisia ajatuksia kehittämistyöhön suuntautumiseen. Jonnan kanssa vietetty pari tuntinen sai minut ymmärtämään paremmin itseäni ja valintoja, joita olin tehnyt. Kävimme läpi asioita eri näkökulmista lapsuudesta aikuisuuteen: oli jännä huomata, kuinka lapsena leikityt leikit ja pelatut pelit ovat jo olleet suuntaa antavia. Tämä avarsi silmiä aivan erilaisestä näkökulmasta, mitä olisin osannut kuvitella!

Kaikkiaan polkuopiskelijana vuosi meni samantyylisesti kuin luokkani tutkinto-opiskelijoilla. Perustimme oman Whatsapp-ryhmän muiden polkuopiskelijoiden kanssa, jossa kävimme läpi meitä koskevia asioita: selkeästi suurimpana haasteena vuoden aikana näkyi sekalainen informaatio: emme tienneet voimmeko ilmoittautua tuleville syksyn kursseille vai, olimmeko oikeutettuja tiettyihin kursseihin vai ei, milloin saamme tietää asioita koskien tutkintopuolta.. Asioita nousi usein esille ja yhdessä niitä selvitettiin ja infottiin toisiamme. Selvitimme asioita koulumme opintotoimiston kautta, josta tuli eri informaatiota kuin itse opettajilta asioiden suhteen. Välillä tuntui, että meidän unohdettiin olevan polkuopiskelijoita ja neuvoja sai vain jatkuvasti kysymällä. Lopulta yhtä vaille kaikki luokkamme polkuopiskelijat hakivat tutkintopuolelle. 

Kaikkiaan minulla on fiilikset todella hyvät tulevaa syksyä kohtaan: suunnitelmissa on niin perusopintoja, logistiikkaa kuin johtamisopintoja ja kieliopintoja! Niistä tulossa lisää Instagramin puolelle, kunhan pääsen uudella opintonumerollani kursseille ilmottautumaan.

Syksyllä tavoitteenani on saada  25-30 opintopistettä, ja samalla tehdä osa-aikaisesti töitä sen verran, että olen kuitenkin oikeutettu opintotukeen- ja lainaan. Viimeisimmät kurssivalinnat saan kuitenkin lopulta tehtyä vasta elokuun puolella, kun uudet tunnukset ja koulu on lähtenyt taas käyntiin.

Näihin fiiliksiin, Ciao!

3x uusi

Uusi vuosi, uudet kurssit ja uusi työ. Vuosi on vaihtunut uuteen ja paljon on tapahtunut sitten edellisen blogin päivityksen parin kuukauden takaa.

Viime vuoden puolelle sain kerättyä 30 opintopistettä, sillä kaksi kurssia arvioitiin tämän vuoden puolella. Tällä hetkellä pisteitä on kertynyt 39, sillä kevään yhdeksästä kurssista yhden olen jo saanut arvioitua. Ammattikoulun matikallani siis minulta puuttuu enää 6 pinnaa, että voin hakea tutkintopuolelle kevään haussa. Olen siis paikkaillut puuttuvia pisteitä valinnaisilla kursseilla. Kun pääsen tutkintopuolelle, tulen ahotoimaan, eli hyväksilukemaan englannin- ja ruotsinkielen opinnot. Muut kurssit aion opiskella ihan omaksi iloksi ja muistin virkistykseksi uudelleen. Onhan edellisestä tutkinnostani kuitenkin jo yli kymmenen vuotta.
 

Kevään aikana minulla tosiaan tulee olemaan yhdeksän eri kurssia, joista viisi käyn alkuvuoden aikana. Maaliskuussa siis pisteitä pitäisi olla kertyneenä 18 lisää ja toukokuun loppuun aavistuksen vähemmän eli 11 opintopistettä. Suurin osa kevään kursseista liittyy talouteen ja matematiikkaan, josta salaa tykkäänkin. Loppukevät onkin hyvä ottaa vähän rennommin, sillä silloin myös henkilökohtaisessa elämässä saattaa pöristä paljon: esikoisen kesäloma alkaa ja mahdollista muuttoa tulee suunnitella. Minua vain jännittää millä ajalla ehdin opiskella niin paljoa kuin syksyllä. 

Lisäksi aloitin osa-aikaisen etätyön. Ette voi kuvitellakaan kuinka onnellinen olen! Yli puoli vuotta lähetin viikottain hakemuksia niin työpaikkailmoituksien perusteella kuin avoimiakin hakemuksia erilaisille itseäni kiinnostaville yhdistyksille. Olen niin iloinen, että löysimme työpaikkani kanssa toisemme: uskon työn olevan minulle mielekästä, vaikka paljon opittavaa onkin! Ensimmäinen työviikko on ollut yhtä hullun myllyä opetellen uusia asioita työpaikalla netin välityksellä, selvittäen toisen lapsemme korona-karanteeni- ja testausasioita sekä käyden vielä omaa koulua. Ei mikään helppo aloitus. Voin sanoa suoraan, että koulua en ole omatoimisesti ehtinyt paljoa pohtimaan luentoja lukuunottamatta.

Nostan hattua kaikille niille, jotka AMK-tutkintoa opiskelevat täysipäiväisen työn kanssa. Minulla kun tuntuu tunnit loppuvan jo tässä. Kunhan asiat rauhottuu ympärillä ja löydän tasapainon työn, koulun ja perheen kesken, niin uskon kaiken järjestyvän. Tulen tekemään töitä neljänä päivänä viikossa, joten yksi päivä on aina pyhitetty koulunkäynnille ja illat sekä viikonloput perheelle.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! Loppuun heitän linkin lauluun, joka saa minut aina rentoutumaan ja hyvälle fiilikselle, jos vauhtia meinaa olla liikaa!

Kuulumisia syyskauden puolesta välistä

Syksyn opinnot alkavat olla puolessa välissä. Polku-opiskelijana kurssit ovat kulkeneet lähes siinä, missä tutkintopuolenkin opiskelijoilla. Olen käynyt muutaman eri kurssin opetussuunnitelmasta poiketen, sillä tutkintopuolelle siirtyessä pystyn ahotoimaan muun muassa kielikurssit edellisestä ammattikorkeakoulututkinnoista. Ahotointi tarkoittaa jo aiemmin käytyjen ammattikorkeakoulu- tai yliopistokurssien hyväksilukemista uuteen tutkintoon. 

 

Syksyn sävyjä.

Kaikki alkusyksyn kurssit on tehty ja odottavat pisteytystä. Tietenkin jännittää, menevätkö tehdyt tehtävät ja raportit läpi vai lähetetäänkö ne takaisin bumerangina tarkastettavaksi. Koulun syysloman jälkeen minulla jatkuu vielä pari kurssia ja alkaa vielä pari lisää. Lisäksi otin Campus onlinen kautta yhden lyhyen kurssin, mutta kouluni tunnukset näyttää aiheuttavan vaikeuksia kurssin tekoon: näen vierailijana teorian, mutten pääse tekemään välikokeita. Asia on selvityksen alla.

Koulu on ollut todella antoisaa ja olenkin jo oppinut paljon. Olen oppinut kirjanpidon perusteita ja oikeastaan taidan tykätä siitäkin hommasta. Yrittäjyyspuolen opinnot eivät ole minulle tehty ollenkaan, mutta koulun Yrittäjyyden perusteet -kurssi on ollut aivan todella hieno toteutus. Opettajamme ei pohdi kanssamme yrityksen perustamista, vaan enemmänkin laittaa meidät etsimään yrittäjyyttä meistä itsestämme. 

Yhteensä syksylle minulle tuleekin enemmän opintopisteitä kuin keskiverto 30. Kerään pisteitä nyt syksylle, jos vaikka työpaikan kohdalla onnistaisi ensi vuoden puolella. Edelleen olen laittanut hakemuksia erilaisiin työpaikkoihin, niin julkisiin hakuihin kuin avoimia hakemuksia eri yrityksiin. Vähintään kolme hakemusta lähtee viikottain menemään, tuloksetta. Tuskaista rämpimistä siltä osin. 

Olen kuitenkin tyytyväinen, että hyppäsin tässä vaiheessa elämää mukaan opiskelija-rumbaan. Edelleen minulla on sellainen tunne, että tämä ala olisi minulle. Verkko-opinnoissa vain ainoa huono puoli on se, etten näe toisia oppilaita. Meillä on WhatsApp- ryhmä, missä käymme lähes päivittäin keskusteluja, mutta ei se ole sama asia kuin aikoinaan koulun käytävillä jutellessa. 

Polkuopinnoilla opiskelun alkuun

Polkuopinnoilla mahdollisesti tutkinto-opiskelijaksi, mutta mitä ovat nämä mystiset polkuopinnot?
 

En päässyt suoraan koulunpenkille kevään toisessa haussa. Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoivat hakijoita olleen tänä vuonna paljon enemmän aikaisempaan. Olisiko koronalla ollut osuutta, että moni päätti hakea opiskelemaan. Itse jäin lopulta kahdeksannelle varasijalle ensimmäiseen hakupaikkaani. Harmitti, mutta samalla olin tyytyväinen: olin päässyt aika lähelle koulua. Haun aikana minulle tuli ykkösvaihtoehtoni koulusta sähköposti, jossa kerrottiin mahdollisuudesta aloittaa opiskelut polkuopintojen kautta saman tutkinto-oppilaiden ryhmän kanssa. Ammattikorkeakoulusta riippuen polkuopintopaikkoja on tarjolla rajoitetusti noin 5-10 hakijalle.

Aloin etsimään enemmän tietoa polkuopinnoista ja yllätyin positiivisesti. Useimmiten polkuopintohaku alkaa, kun kaikki oikean haun tulokset ovat varmistuneet. Kouluun pääsee useiden ammattikorkeakoulujen hakujen mukaan siinä järjestyksessä, kun on paikkaa hakenut. Oma hakuni olikin erilainen tältä osin. Omaan hakuuni pystyi hakemaan vain ne, jotka olivat keväällä osallistuneet valintakurssiin. Paikan saisi sen mukaan, miten oli sijoittunut kurssin aikana.

Hain polkuopiskelijaksi heti, kun paikat aukesi ja viikon päästä sain tiedon, että olen valittu. Polkuopiskelijana teen tutkinto-opiskelijoiden kanssa samaan tahtiin kursseja. Käytännössä opiskelen tutkinto-opiskelijoiden kanssa samassa ryhmässä, mutta ilman sosiaalietuuksia valtiolta. En voi saada opintotukea, opintolainaa tai muita tutkinto-opiskelijoille tarkoitettuja opintososiaalisia etuuksia. Lisäksi maksan tietyn summan lukuvuosimaksua, sillä opiskeluni on avointa ammattikorkeakoulua. Koulusta riippuen lukuvuosimaksu on 200-450 euroa. Selkeästi pääkaupunkiseudulla olevat ammattikorkeakoulut ovat kalliimpia. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen pitää olla koossa vähintään 45-65 opintopisteitä ammattikorkeakoulusta riippuen voidakseen hakea tutkinto-opiskelijaksi.

Vaikka maksan koulusta ja keräisin opintopisteet, en välttämättä pääse suoraan tutkinto-opiskelijaksi vuoden jälkeen. Polkuopiskelijoille on ensimmäisen lukuvuoden lopussa oma haku, jolla he hakevat kouluun tutkinto-opiskelijaksi. Aina kaikille ei välttämättä ole paikkoja, vaikka polkuopiskelijana tähdätäänkin tutkintopuolelle. Kokonaista tutkintoa polkuopiskelijana ei siis voi käydä.

Ennen polkuopiskeluun hakemista olisikin hyvä käyttää hetki seuraavien asioiden pohtimiseen:
Onko minulla aikaa opiskella?
Miten yhdistän mahdollisen työssäkäynnin opiskeluun?
Kuinka kustannan opiskelun ilman työtä?

Vaikka opiskeluni on täysin verkossa, vaikuttaa se paljon tulevaan ajankäyttööni. Tämän vuoksi pohdin jo alkuvuodesta mahdollista aikataulutusta opiskelijana. Tein muun muassa Jyväskylän avoimen yliopiston kurssin, jossa pohditttiin omia opiskelutapoja ja ajankäyttöä. Lapseni ovat nyt sen ikäisiä, että ovat joko koulussa tai päiväkodissa. Tämän vuoksi minulla jää syksystä paljon aikaa ,varsinkin aamupäivät käyttää kouluun. Koska opiskelu on etänä, voin käyttää myös iltaisin tunteja siihen lasten mentyä aikaisin nukkumaan. 

Vaikeampi onkin löytää vastaus, kuinka rahoitan opintoni. Tällä hetkellä olen työtön ja ainoa työ, jota voin vastaanottaa, on täysin etänä tehtävä työ. Aikuiskoulutustukea en voi saada, sillä jouduin irtisanoutumaan edellisestä työpaikastani pitkän työmatkan vuoksi (2000km) toukokuussa enkä asu Suomessa, vaikka olenkin siellä kirjoilla. Olen yrittänyt etsiä tulevalle alalle palkallisia harjoittelijan töitä ja kirjoittanut avoimia hakemuksia. Aika näyttää, saanko osa-aikatyötä itselleni opiskelujen ohelle.

Lähteet:
Eri ammattikorkeakoulujen internet-sivut, kuten:
www.lab.fi/fi/koulutus/avoinamk/polkuopinnot
www.samk.fi/opiskelu/hae-opiskelijaksi/avoin-amk/polkuopinnot/
www.turkuamk.fi/fi/tutkinnot-ja-opiskelu/avoin-amk/polkuopinnot/

Odottavan aika on pitkä

Viime postauksesta on aikaa. Viimeiset valintakurssien viikot olivat rankkoja ja käytin kaiken vapaa-aikani aineiston opetteluun sekä tenttien tekemiseen. Viimeinen valintakurssi päättyi 26.5. Oli aina voittaja-fiilis, sillä olin tehnyt noin 15 opintopistettä mielestäni hyvin arvosanoin vain parissa kuukaudessa.

Nautin kurssien teosta ja minulla vain vahvistui olo, että kyllä minut on tässä vaiheessa elämäntilannetta tarkoitettu uudelleen koulun penkille. Nopeasti kuitenkin realiteetit iskivät päin näköä. Hiljalleen tuloksia tuli. ”Et saanut koulupaikkaa.” ilmoitettiin viidennestä ja kolmannesta hakupaikasta. Kävin tarkastamassa opintopolku.fi, jossa tilanne oli näkyvillä. Olin saanut kummastakin kurssista 4/5 arvosanaksi, mutta kummankin kurssin kohdalla pisteitä vain oli liian vähän, tarkalleen kolme pistettä liian vähän. En tiedä kumpi ärsyttäisi enemmän: näin niukka häviö vai selkeästi alle alarajan olevat pisteet. Ehkä nämä pisteet antavat osviittaa, etten ihan tyhmä ollutkaan, vaikka aihealueista en alussa mitään tiennyt.

Neljännen hakupaikan kurssin jätin jo alkutaipaleella kesken, sillä ohjelmoinnin opettelu olisi ollut liian aikaa vievää tässä vaiheessa. Ohjelmointi jäi kyllä kiinnostamaan ja saatankin kesän aikana, jos aikaa löytyy, aloittaa omamuotoisen Java Scriptin opettelun. Olenkin ladannut puhelimeen appin nimeltä Mimo- jolla voi opiskella Duolingon tavoin uutta kieltä, koodaamista. 

Nyt odotellaan ensimmäisen ja toisen hakupaikan tuloksia. Vielä pitkät 21 päivää. Sitten viimeistään selviää, miten minun kävi. Olenko syksyllä uudelleen opiskelija?

Voitonpuolella, muttei maalissa.

Valintakursseista osa on ohi, osa kesken. Huhti- toukokuut ovat olleet rankkoja, sillä perheellisenä tuntuu, että olen joutunut laiminlyömään lapsiani kokeisiin lukemisen vuoksi. Nuorempi on kasvanut nämä kuukaudet enemmän Ryhmä Haun kuin minun kanssa.

 

Mutta mitä kuuluu valintakokeille:
Olen saanut logistiikkaa koskevan valintakokeen tehtyä. Aihe oli minusta kaikista mielenkiintoisin ja ehkä jopa mieluisin. Tämä linja minulla on sekä ensimmäisenä että kolmantena hakupaikoistani. Olen innoissani tästä aiheesta ja jännitän kovasti, miten tässä käy!

Hakupaikkani ensimmäinen ja toinen linja on samassa ammattikorkeassa ja myös saman valintakurssin alla. Onneksi. Tänään onkin juhlan aihetta, sillä sain viestin, että olen 300 hakijan joukossa, jotka pääsevät tekemään viimeisen osan valintakurssista! Viimeinen tehtävä on essee aiheesta, josta en ole tehnyt muuta kuin kokeita tämän kevään aikana. Tähän pitää siis panostaa ja opiskella, jotta saisin sen läpi!

Näiden valintakurssien lisäksi minulla on kesken vielä kolmas kurssi: liiketalous. Onneksi tämä kurssi on jo tehty yli puoleen väliin. Lisäksi uskon liiketalouden kurssin tukevan aiemmin mainitsemani esseen kirjoittamista. Olenkin tehnyt kursseja ristiin, jotta voin hyödyntää jo opittua aineistoa seuraavissa kokeissa. Toivottavasti tämä ei ole sekoittanut päässäni opittuja asioita liikaa, vaan on juurikin hyödyntänyt.

Edelleen uutta aihetta opiskellessa, tuntuu kuin lukisin jotain aivan vierasta kieltä. Toisella kertaa asiat tuntuvat jo tutummalta ja muistiinpanoja tehdessä kolmannella kerralla asiat kuulostavat jo ymmärrettäviltä. Tunnistan kappaleista mielestäni pääasiat, jotka kirjaan muistiinpanoihin. Muistiinpanot ovat tiiviitä ja niissä on paljon infoa yhdellä aukeamalla. Minua on auttanut paljon muistiinpanojen tekeminen, sillä asioiden kirjoittaminen ylös käsin on selkeästi jättänyt muistijäljen aivoihini käsiteltävissä asioissa!

Tämän aamun raskaan lukemisen ja jännittämiseen jälkeen, juhlin 300 parhaan joukkoon pääsemistä pienellä happihyppelyllä puistossa kuopuksen kanssa. Jospa hän muistaisi, että Ryhmä Haun lisäksi taloudessa on myös äiti.

Valmistautuminen valintakursseille

Asuminen ulkomailla, mutta koulun käyminen täysin koti-Suomessa. Uhka vai mahdollisuus? Siitä antoi vinkkiä koulun valintakursseille valmistautuminen. Minulla oli edessä neljä eri valintakurssia, joista vain yhdellä kurssilla haen kahteen linjaan. 

 

Tein tiukan aikataulun, jota yritin pitää yllä: opiskelisin joka päivä vähintään kolme tuntia: aamulla yhden, iltapäivällä kaksi. Myös viikonloppuisin. Tekisin muistiinpanot tärkeimmistä ja haastavimmista asioista, joita en osaisi. Haluan sisään kouluun, tahtoa minulla riittää.

Miten sitten kävi alun jälkeen? Innostus iski, lievästi sanottuna. Käytin kaiken ylimääräisen aikani lukemiseen ja tenttien tekemiseen. Tein jokaisen annetun materiaalin kanssa seuraavan:

1. Luin aihealueen kahdesti läpi.

Aiheet olivat minulle täysin uusia ja vieraita. Ensimmäisellä lukukerralla olisin voinut yhtä hyvin lukea italialaista romaania, en olisi ymmärtänyt paljoakaan. Toisella lukukerralla sisäistin asioita jo aivan eri tavalla.

2. Tein muistiinpanot kolmannella kerralla vihkoon. 

Muistiinpanojen kirjoittaminen edesauttoi muistamaan asioita. Lisäksi tykkään kirjoittaa käsin, joten myös tämä oli mieluisaa minulle. Tein pääasiassa muistiinpanot listana otsikoiden alle, mutta muutamia kjuvioitakin tuli piirrettyä. Pääasiassa muistiinpanot olivat aikamoistasuttua, mutta tärkeintä oli, että minä saan niistä selvää.

3. Luin aihealueen vielä 1-2 kertaa läpi 

riippuen siitä, kuinka tutulta teksti jo kuulosti. Samalla tekstiä lukiessa saattoi hypätä uusia mielenkiintoisia aiheita mieleen, jotka tarkastin muistiinpanoista. Mikäli sitä ei löytynyt, merkitsin sen sinne.

4. Luin muistiinpanot läpi juuri ennen kokeiden tekoa.

Käytin paljon aikaa kokeisiin valmistautumiseen. Nämä neljä askelta tuntui minulle luontevalta tavalta sisäistää uutta tietoa. Vaikka välillä mietin, onko tämä turhaa? Mitä jos en pääsekään läpi ja aloittamaan koulua? Varmasti on paljon minua pätevämpiäkin hakemaan sinne. Sitten mietin kolikon toista puolta, josta sain voimaa. Minä haluan kouluun, minun tulee päästä sisään. Minulla on pitkä kokemus sosiaalialalta, josta olisi varmasti hyötyä myös tässä koulutuksessa ja tulevassa uudessa työssä.

Ensimmäisen tekemäni kokeen tulos oli 7/10, joka harmitti minua todella paljon. Olin suorastaan pettynyt! Minulle tuli flashbackinä peruskoulun numeroarvioinnit mieleen: olin aina seiskan tyttö. Vaikka luin, pänttäsin ja tein läksyt. Arvosana oli aina 7-8 välillä. Päättötodistukseni keskiarvo oli vain 7,8. En ole koskaan ollut siihen tyytyväinen, mielestäni se on alhainen työhöni nähden. Vaikka minä yritin.

Tästä henkisestä takapakista toivuttuani aloin pänttäämään vielä enemmän. Luin aamuisin kahdesta kolmeen tuntia, iltapäivällä luin toiset pari tuntia. Seuraavista kokeista sain 8,9 ja 8,7. Aikas hyvin omasta mielestäni. Toisen koulun tenteistä ei näy numeroa, joka harmittaa minua. Numerot antavat lisäpontta yrittää lisää, ainakin minulle. Onneksi kahden eri kurssin sisältö liippaa läheltä toisiaan, joten sain niistä pientä arviota ilman numeroa tehtyihin kokeisiin.

Sen ymmnärsin, että kaikkia valintakursseja minulla ei olisi mahdollista tehdä. Aikaa olisi liian vähän ja uusia asioita aivan liikaa. Jouduin priorisoimaan kurssit ja karsimaan suoraan yhden pois. Aihepiiri oli kaikkiaan pääsykokeissa mielenkiintoinen, joten innostusta riitti opetella uusia asioita päivittäin. Myös koulunkäynti tuntui todella mukavalta vuosien tauon jälkeen. Uskoisin, että minulla olisi hyvä mahdollisuus opiskella kaukana Suomesta suomalaisessa ammattikorkeakoulussa uusi tutkinto, vaikkakin täysin etänä. Olen saanut näiden kurssien avulla enemmän positiivisia kokemuksia ja huomannut asioita uudella tavalla, mikä vuorostaan on innostanut minua jatkamaan harjoittelua lisää.

"Tahdonvoimaa, Hei, Tahdon voittaa!

Laitan kaiken peliin, kävi miten kävi.

Nyt on pakko tsemaa, en aio hävii!"

(Fintelligens: kaikki peliin)