Ei koulupaikkaa syksylle 2021

Niin siinä sitten kävi. Koulupaikkaa ei herunut tällä kertaa. Hassua kyllä, tämä oli ensimmäinen kerta kun hakemukset eivät tuottaneet tulosta. Olen edelleen varasijoilla muutamaan hakupaikkaan, mutta en usko paikkoja avautuvan vaadittavaa 13 ennen kuin itse pääsisin niille sijoille.

Tietenkin tulokset harmittavat todella paljon. Hesari kirjoitti heti yhteishaun päätyttyä, että tänä keväänä hakijoita oli ennätyksellisen paljon. Kilpailu oli kovaa ja itse jäin rannalle ruikuttamaan tällä kertaa. Kävin pakonomaisesti joka arkiaamu- ja ilta tarkastamassa opintopolun tuloksia. Kun tuloksia alkoi tulla, ymmärsin paremmin Hesarin kirjoituksen. Kilpailu oli todella kovaa ja vain kerma kuorittaisiin yrittäneistä etäopiskeluun.
 

Vaikka tulokset harmittavat, ei tämä nyt maailman loppu ole! Mitä opin?

Nyt tiedän, mitä aion opiskella loppukesän, mistä asioista aion etsiä lisätietoa ja yrittää tietenkin syksyllä uudelleen. Vaikka hain vain tradenomilinjoille, oli niissäkin paljon eroa. Pystyin hakemaan todella erilaisille linjoille: logistiikka, tietojenkäsittely ja liiketalous. Syksyn hakuun aion keskittyä yhdestä kahteen eri linjaan. Aion opiskella kesän aikana niin koodausta omasta mielenkiinnosta kuin logistiikkaa. Varsinkin logistiikkaa. Aion lukea artikkeleita, etsiä tietoa, katsoa dokumentteja. Yritän oppia tuleviin valintakursseihin. Syksyllä aion etsiä ja osallistua avoimen ammattikorkeakoulun ja yliopiston kursseille, joista olisi minulle hyötyä valintakokeissa.

Vaikka tulokset vähän latistavat mieltä, olen iloinen siitä, että sisäänpääsy jäi vain kahdesta viiteen pisteestä kiinni. Uutta yritystä kehiin syksyn 2021 yhteishaussa! Nyt tiedän, mihin leikkiin olen ryhtynyt!

Onnea kaikille, jotka koulupaikan saivat ja mukavaa kesää kaikille!

Odottavan aika on pitkä

Viime postauksesta on aikaa. Viimeiset valintakurssien viikot olivat rankkoja ja käytin kaiken vapaa-aikani aineiston opetteluun sekä tenttien tekemiseen. Viimeinen valintakurssi päättyi 26.5. Oli aina voittaja-fiilis, sillä olin tehnyt noin 15 opintopistettä mielestäni hyvin arvosanoin vain parissa kuukaudessa.

Nautin kurssien teosta ja minulla vain vahvistui olo, että kyllä minut on tässä vaiheessa elämäntilannetta tarkoitettu uudelleen koulun penkille. Nopeasti kuitenkin realiteetit iskivät päin näköä. Hiljalleen tuloksia tuli. ”Et saanut koulupaikkaa.” ilmoitettiin viidennestä ja kolmannesta hakupaikasta. Kävin tarkastamassa opintopolku.fi, jossa tilanne oli näkyvillä. Olin saanut kummastakin kurssista 4/5 arvosanaksi, mutta kummankin kurssin kohdalla pisteitä vain oli liian vähän, tarkalleen kolme pistettä liian vähän. En tiedä kumpi ärsyttäisi enemmän: näin niukka häviö vai selkeästi alle alarajan olevat pisteet. Ehkä nämä pisteet antavat osviittaa, etten ihan tyhmä ollutkaan, vaikka aihealueista en alussa mitään tiennyt.

Neljännen hakupaikan kurssin jätin jo alkutaipaleella kesken, sillä ohjelmoinnin opettelu olisi ollut liian aikaa vievää tässä vaiheessa. Ohjelmointi jäi kyllä kiinnostamaan ja saatankin kesän aikana, jos aikaa löytyy, aloittaa omamuotoisen Java Scriptin opettelun. Olenkin ladannut puhelimeen appin nimeltä Mimo- jolla voi opiskella Duolingon tavoin uutta kieltä, koodaamista. 

Nyt odotellaan ensimmäisen ja toisen hakupaikan tuloksia. Vielä pitkät 21 päivää. Sitten viimeistään selviää, miten minun kävi. Olenko syksyllä uudelleen opiskelija?

Voitonpuolella, muttei maalissa.

Valintakursseista osa on ohi, osa kesken. Huhti- toukokuut ovat olleet rankkoja, sillä perheellisenä tuntuu, että olen joutunut laiminlyömään lapsiani kokeisiin lukemisen vuoksi. Nuorempi on kasvanut nämä kuukaudet enemmän Ryhmä Haun kuin minun kanssa.

 

Mutta mitä kuuluu valintakokeille:
Olen saanut logistiikkaa koskevan valintakokeen tehtyä. Aihe oli minusta kaikista mielenkiintoisin ja ehkä jopa mieluisin. Tämä linja minulla on sekä ensimmäisenä että kolmantena hakupaikoistani. Olen innoissani tästä aiheesta ja jännitän kovasti, miten tässä käy!

Hakupaikkani ensimmäinen ja toinen linja on samassa ammattikorkeassa ja myös saman valintakurssin alla. Onneksi. Tänään onkin juhlan aihetta, sillä sain viestin, että olen 300 hakijan joukossa, jotka pääsevät tekemään viimeisen osan valintakurssista! Viimeinen tehtävä on essee aiheesta, josta en ole tehnyt muuta kuin kokeita tämän kevään aikana. Tähän pitää siis panostaa ja opiskella, jotta saisin sen läpi!

Näiden valintakurssien lisäksi minulla on kesken vielä kolmas kurssi: liiketalous. Onneksi tämä kurssi on jo tehty yli puoleen väliin. Lisäksi uskon liiketalouden kurssin tukevan aiemmin mainitsemani esseen kirjoittamista. Olenkin tehnyt kursseja ristiin, jotta voin hyödyntää jo opittua aineistoa seuraavissa kokeissa. Toivottavasti tämä ei ole sekoittanut päässäni opittuja asioita liikaa, vaan on juurikin hyödyntänyt.

Edelleen uutta aihetta opiskellessa, tuntuu kuin lukisin jotain aivan vierasta kieltä. Toisella kertaa asiat tuntuvat jo tutummalta ja muistiinpanoja tehdessä kolmannella kerralla asiat kuulostavat jo ymmärrettäviltä. Tunnistan kappaleista mielestäni pääasiat, jotka kirjaan muistiinpanoihin. Muistiinpanot ovat tiiviitä ja niissä on paljon infoa yhdellä aukeamalla. Minua on auttanut paljon muistiinpanojen tekeminen, sillä asioiden kirjoittaminen ylös käsin on selkeästi jättänyt muistijäljen aivoihini käsiteltävissä asioissa!

Tämän aamun raskaan lukemisen ja jännittämiseen jälkeen, juhlin 300 parhaan joukkoon pääsemistä pienellä happihyppelyllä puistossa kuopuksen kanssa. Jospa hän muistaisi, että Ryhmä Haun lisäksi taloudessa on myös äiti.

Valmistautuminen valintakursseille

Asuminen ulkomailla, mutta koulun käyminen täysin koti-Suomessa. Uhka vai mahdollisuus? Siitä antoi vinkkiä koulun valintakursseille valmistautuminen. Minulla oli edessä neljä eri valintakurssia, joista vain yhdellä kurssilla haen kahteen linjaan. 

 

Tein tiukan aikataulun, jota yritin pitää yllä: opiskelisin joka päivä vähintään kolme tuntia: aamulla yhden, iltapäivällä kaksi. Myös viikonloppuisin. Tekisin muistiinpanot tärkeimmistä ja haastavimmista asioista, joita en osaisi. Haluan sisään kouluun, tahtoa minulla riittää.

Miten sitten kävi alun jälkeen? Innostus iski, lievästi sanottuna. Käytin kaiken ylimääräisen aikani lukemiseen ja tenttien tekemiseen. Tein jokaisen annetun materiaalin kanssa seuraavan:

1. Luin aihealueen kahdesti läpi.

Aiheet olivat minulle täysin uusia ja vieraita. Ensimmäisellä lukukerralla olisin voinut yhtä hyvin lukea italialaista romaania, en olisi ymmärtänyt paljoakaan. Toisella lukukerralla sisäistin asioita jo aivan eri tavalla.

2. Tein muistiinpanot kolmannella kerralla vihkoon. 

Muistiinpanojen kirjoittaminen edesauttoi muistamaan asioita. Lisäksi tykkään kirjoittaa käsin, joten myös tämä oli mieluisaa minulle. Tein pääasiassa muistiinpanot listana otsikoiden alle, mutta muutamia kjuvioitakin tuli piirrettyä. Pääasiassa muistiinpanot olivat aikamoistasuttua, mutta tärkeintä oli, että minä saan niistä selvää.

3. Luin aihealueen vielä 1-2 kertaa läpi 

riippuen siitä, kuinka tutulta teksti jo kuulosti. Samalla tekstiä lukiessa saattoi hypätä uusia mielenkiintoisia aiheita mieleen, jotka tarkastin muistiinpanoista. Mikäli sitä ei löytynyt, merkitsin sen sinne.

4. Luin muistiinpanot läpi juuri ennen kokeiden tekoa.

Käytin paljon aikaa kokeisiin valmistautumiseen. Nämä neljä askelta tuntui minulle luontevalta tavalta sisäistää uutta tietoa. Vaikka välillä mietin, onko tämä turhaa? Mitä jos en pääsekään läpi ja aloittamaan koulua? Varmasti on paljon minua pätevämpiäkin hakemaan sinne. Sitten mietin kolikon toista puolta, josta sain voimaa. Minä haluan kouluun, minun tulee päästä sisään. Minulla on pitkä kokemus sosiaalialalta, josta olisi varmasti hyötyä myös tässä koulutuksessa ja tulevassa uudessa työssä.

Ensimmäisen tekemäni kokeen tulos oli 7/10, joka harmitti minua todella paljon. Olin suorastaan pettynyt! Minulle tuli flashbackinä peruskoulun numeroarvioinnit mieleen: olin aina seiskan tyttö. Vaikka luin, pänttäsin ja tein läksyt. Arvosana oli aina 7-8 välillä. Päättötodistukseni keskiarvo oli vain 7,8. En ole koskaan ollut siihen tyytyväinen, mielestäni se on alhainen työhöni nähden. Vaikka minä yritin.

Tästä henkisestä takapakista toivuttuani aloin pänttäämään vielä enemmän. Luin aamuisin kahdesta kolmeen tuntia, iltapäivällä luin toiset pari tuntia. Seuraavista kokeista sain 8,9 ja 8,7. Aikas hyvin omasta mielestäni. Toisen koulun tenteistä ei näy numeroa, joka harmittaa minua. Numerot antavat lisäpontta yrittää lisää, ainakin minulle. Onneksi kahden eri kurssin sisältö liippaa läheltä toisiaan, joten sain niistä pientä arviota ilman numeroa tehtyihin kokeisiin.

Sen ymmnärsin, että kaikkia valintakursseja minulla ei olisi mahdollista tehdä. Aikaa olisi liian vähän ja uusia asioita aivan liikaa. Jouduin priorisoimaan kurssit ja karsimaan suoraan yhden pois. Aihepiiri oli kaikkiaan pääsykokeissa mielenkiintoinen, joten innostusta riitti opetella uusia asioita päivittäin. Myös koulunkäynti tuntui todella mukavalta vuosien tauon jälkeen. Uskoisin, että minulla olisi hyvä mahdollisuus opiskella kaukana Suomesta suomalaisessa ammattikorkeakoulussa uusi tutkinto, vaikkakin täysin etänä. Olen saanut näiden kurssien avulla enemmän positiivisia kokemuksia ja huomannut asioita uudella tavalla, mikä vuorostaan on innostanut minua jatkamaan harjoittelua lisää.

"Tahdonvoimaa, Hei, Tahdon voittaa!

Laitan kaiken peliin, kävi miten kävi.

Nyt on pakko tsemaa, en aio hävii!"

(Fintelligens: kaikki peliin)