Ensimmäinen vuosi takana opiskelua ja katse tulevassa

Edellisestä postauksesta on jo aivan liian pitkä aika! Olen kieltämättä pohtinut, lukeeko itse blogia kukaan, lopetanko kirjoittamisen, jätänkö tämän tänne muille opintoja suunnitteleville vinkkivitoseksi jatkamalla vain Instagramin puolella? Jään pohtimaan asiaa.. ja nyt itse asiaan, josta tulin tänne kirjoittamaan, nimittäin:

Ensimmäinen kouluvuoteni polkuopiskelijana on nyt virallisesti takana. Väyläopintojen tai polkuopintojen aika päättyy 31.7. eli ensi sunnuntaina. Tämän jälkeen olen virallisesti liiketalous tradenomi AMK-tutkinto-opiskelija.
 

Syksyllä opinnot alkoivat minulle haastavana aamuna: olin viettänyt edellisen yön lapsen kanssa sairaalassa tutkimuksissa, joista juoksin suoraan tietokoneen äärelle infopäivään. Itse opinnot alkoivat pian tästä ja olin intoa täynnä. Syksyllä olin vielä työtön, joten opintoihin oli ruhtinaallisesti aikaa joka päivä lasten ollessa eskarissa ja koulussa. Vaikka väyläpuolella ollaankin "osa-aikaisia" opiskelijoita, työtä kyllä riitti paljon opiskellessa uutta. Lopulta sain kerättyä mukavat 36 opintopistettä syksyn aikana.

Tammikuu minulla meni vuorostaan aikamoisessa sumussa ja humussa: uudet kurssit ja niiden minulle todella haastavat sisällöt, täysin uudenlainen työ IT-alalla ja päälle kummankin lapsen yli kaksi viikkoa kestävä korona-karanteeni kotona loivat päälleni kyllä sellaisen stressitason että huhhuh! Maaliskuussa stressi alkoi purkaantumaan kun sain kasaan tutkintopuolelle tarvittavat 45 opintopistettä. Kevätkauden lopputulema olikin 29 opintopistettä. Yhteensä toukokuussa minulla olikin kasassa niitä jo 65!

Syksyllä koulun alkaessa olin pohtinut suuntautuvani vahvasti logistiikkaan, joten kesäksi nappasin Campusonlinen kautta JAMKista Kuljetusmuodot-kurssin sekä oman kouluni Risk Managementin, joista tulen vielä samaan yhteensä 8 op ennen tutkinto-opintojen alkua. Logistiikan lisäksi minua kiinnostaa paljon organisaatio ja sen kehittäminen, joten se olkoon myös yksi suuntautumisen polku logistiikan lisäksi tulevissa opinnoissa.

Pääsin keväällä Jonna Lemmetin testivaiheessa olevaan osaamiskartoitukseen, jossa käytiin läpi itsetuntemusta, koulutusta, työelämää ja vapaa-aikaa, joista etsittiin omaa osaamista. Tämä vahvisti yllättäen omia salaisia ajatuksia kehittämistyöhön suuntautumiseen. Jonnan kanssa vietetty pari tuntinen sai minut ymmärtämään paremmin itseäni ja valintoja, joita olin tehnyt. Kävimme läpi asioita eri näkökulmista lapsuudesta aikuisuuteen: oli jännä huomata, kuinka lapsena leikityt leikit ja pelatut pelit ovat jo olleet suuntaa antavia. Tämä avarsi silmiä aivan erilaisestä näkökulmasta, mitä olisin osannut kuvitella!

Kaikkiaan polkuopiskelijana vuosi meni samantyylisesti kuin luokkani tutkinto-opiskelijoilla. Perustimme oman Whatsapp-ryhmän muiden polkuopiskelijoiden kanssa, jossa kävimme läpi meitä koskevia asioita: selkeästi suurimpana haasteena vuoden aikana näkyi sekalainen informaatio: emme tienneet voimmeko ilmoittautua tuleville syksyn kursseille vai, olimmeko oikeutettuja tiettyihin kursseihin vai ei, milloin saamme tietää asioita koskien tutkintopuolta.. Asioita nousi usein esille ja yhdessä niitä selvitettiin ja infottiin toisiamme. Selvitimme asioita koulumme opintotoimiston kautta, josta tuli eri informaatiota kuin itse opettajilta asioiden suhteen. Välillä tuntui, että meidän unohdettiin olevan polkuopiskelijoita ja neuvoja sai vain jatkuvasti kysymällä. Lopulta yhtä vaille kaikki luokkamme polkuopiskelijat hakivat tutkintopuolelle. 

Kaikkiaan minulla on fiilikset todella hyvät tulevaa syksyä kohtaan: suunnitelmissa on niin perusopintoja, logistiikkaa kuin johtamisopintoja ja kieliopintoja! Niistä tulossa lisää Instagramin puolelle, kunhan pääsen uudella opintonumerollani kursseille ilmottautumaan.

Syksyllä tavoitteenani on saada  25-30 opintopistettä, ja samalla tehdä osa-aikaisesti töitä sen verran, että olen kuitenkin oikeutettu opintotukeen- ja lainaan. Viimeisimmät kurssivalinnat saan kuitenkin lopulta tehtyä vasta elokuun puolella, kun uudet tunnukset ja koulu on lähtenyt taas käyntiin.

Näihin fiiliksiin, Ciao!

3x uusi

Uusi vuosi, uudet kurssit ja uusi työ. Vuosi on vaihtunut uuteen ja paljon on tapahtunut sitten edellisen blogin päivityksen parin kuukauden takaa.

Viime vuoden puolelle sain kerättyä 30 opintopistettä, sillä kaksi kurssia arvioitiin tämän vuoden puolella. Tällä hetkellä pisteitä on kertynyt 39, sillä kevään yhdeksästä kurssista yhden olen jo saanut arvioitua. Ammattikoulun matikallani siis minulta puuttuu enää 6 pinnaa, että voin hakea tutkintopuolelle kevään haussa. Olen siis paikkaillut puuttuvia pisteitä valinnaisilla kursseilla. Kun pääsen tutkintopuolelle, tulen ahotoimaan, eli hyväksilukemaan englannin- ja ruotsinkielen opinnot. Muut kurssit aion opiskella ihan omaksi iloksi ja muistin virkistykseksi uudelleen. Onhan edellisestä tutkinnostani kuitenkin jo yli kymmenen vuotta.
 

Kevään aikana minulla tosiaan tulee olemaan yhdeksän eri kurssia, joista viisi käyn alkuvuoden aikana. Maaliskuussa siis pisteitä pitäisi olla kertyneenä 18 lisää ja toukokuun loppuun aavistuksen vähemmän eli 11 opintopistettä. Suurin osa kevään kursseista liittyy talouteen ja matematiikkaan, josta salaa tykkäänkin. Loppukevät onkin hyvä ottaa vähän rennommin, sillä silloin myös henkilökohtaisessa elämässä saattaa pöristä paljon: esikoisen kesäloma alkaa ja mahdollista muuttoa tulee suunnitella. Minua vain jännittää millä ajalla ehdin opiskella niin paljoa kuin syksyllä. 

Lisäksi aloitin osa-aikaisen etätyön. Ette voi kuvitellakaan kuinka onnellinen olen! Yli puoli vuotta lähetin viikottain hakemuksia niin työpaikkailmoituksien perusteella kuin avoimiakin hakemuksia erilaisille itseäni kiinnostaville yhdistyksille. Olen niin iloinen, että löysimme työpaikkani kanssa toisemme: uskon työn olevan minulle mielekästä, vaikka paljon opittavaa onkin! Ensimmäinen työviikko on ollut yhtä hullun myllyä opetellen uusia asioita työpaikalla netin välityksellä, selvittäen toisen lapsemme korona-karanteeni- ja testausasioita sekä käyden vielä omaa koulua. Ei mikään helppo aloitus. Voin sanoa suoraan, että koulua en ole omatoimisesti ehtinyt paljoa pohtimaan luentoja lukuunottamatta.

Nostan hattua kaikille niille, jotka AMK-tutkintoa opiskelevat täysipäiväisen työn kanssa. Minulla kun tuntuu tunnit loppuvan jo tässä. Kunhan asiat rauhottuu ympärillä ja löydän tasapainon työn, koulun ja perheen kesken, niin uskon kaiken järjestyvän. Tulen tekemään töitä neljänä päivänä viikossa, joten yksi päivä on aina pyhitetty koulunkäynnille ja illat sekä viikonloput perheelle.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille! Loppuun heitän linkin lauluun, joka saa minut aina rentoutumaan ja hyvälle fiilikselle, jos vauhtia meinaa olla liikaa!

Voitonpuolella, muttei maalissa.

Valintakursseista osa on ohi, osa kesken. Huhti- toukokuut ovat olleet rankkoja, sillä perheellisenä tuntuu, että olen joutunut laiminlyömään lapsiani kokeisiin lukemisen vuoksi. Nuorempi on kasvanut nämä kuukaudet enemmän Ryhmä Haun kuin minun kanssa.

 

Mutta mitä kuuluu valintakokeille:
Olen saanut logistiikkaa koskevan valintakokeen tehtyä. Aihe oli minusta kaikista mielenkiintoisin ja ehkä jopa mieluisin. Tämä linja minulla on sekä ensimmäisenä että kolmantena hakupaikoistani. Olen innoissani tästä aiheesta ja jännitän kovasti, miten tässä käy!

Hakupaikkani ensimmäinen ja toinen linja on samassa ammattikorkeassa ja myös saman valintakurssin alla. Onneksi. Tänään onkin juhlan aihetta, sillä sain viestin, että olen 300 hakijan joukossa, jotka pääsevät tekemään viimeisen osan valintakurssista! Viimeinen tehtävä on essee aiheesta, josta en ole tehnyt muuta kuin kokeita tämän kevään aikana. Tähän pitää siis panostaa ja opiskella, jotta saisin sen läpi!

Näiden valintakurssien lisäksi minulla on kesken vielä kolmas kurssi: liiketalous. Onneksi tämä kurssi on jo tehty yli puoleen väliin. Lisäksi uskon liiketalouden kurssin tukevan aiemmin mainitsemani esseen kirjoittamista. Olenkin tehnyt kursseja ristiin, jotta voin hyödyntää jo opittua aineistoa seuraavissa kokeissa. Toivottavasti tämä ei ole sekoittanut päässäni opittuja asioita liikaa, vaan on juurikin hyödyntänyt.

Edelleen uutta aihetta opiskellessa, tuntuu kuin lukisin jotain aivan vierasta kieltä. Toisella kertaa asiat tuntuvat jo tutummalta ja muistiinpanoja tehdessä kolmannella kerralla asiat kuulostavat jo ymmärrettäviltä. Tunnistan kappaleista mielestäni pääasiat, jotka kirjaan muistiinpanoihin. Muistiinpanot ovat tiiviitä ja niissä on paljon infoa yhdellä aukeamalla. Minua on auttanut paljon muistiinpanojen tekeminen, sillä asioiden kirjoittaminen ylös käsin on selkeästi jättänyt muistijäljen aivoihini käsiteltävissä asioissa!

Tämän aamun raskaan lukemisen ja jännittämiseen jälkeen, juhlin 300 parhaan joukkoon pääsemistä pienellä happihyppelyllä puistossa kuopuksen kanssa. Jospa hän muistaisi, että Ryhmä Haun lisäksi taloudessa on myös äiti.

Kevään 2021 yhteishaku ja usko itseen

Kevään 2021 toinen yhteishakuaika oli 17.3.-31.3.2021. Tässä haussa pystyi hakemaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suomen - ja ruotsinkielisille linjoille. Itse hain viidelle eri linjalle kahteen eri ammattikorkeakouluun. Kaikki linjat ovat Tradenomi AMK-linjoja ja kaikki käydään 100% verkossa. Osa linjoista oli erikoistunut valmiiksi muun muassa markkinointiin, viestintään ja logistiikkaan.

 

Helsingin Sanomat uutisoi 1.4., kuinka korkeakouluihin oli ennätysmäärä hakijoita: jopa 6000 hakijaa aiempaa enemmän. Varsinkin terveys- ja hyvinvointialoille, kauppa-, hallinto- ja oikeustieteisiin sekä tekniikan aloille oli ryntäystä.

Kuulostaa hurjalta! Asua lähes 2000 kilometrin päässä koulusta, taistella itselleen opiskelupaikka monen muun kanssa ja päästä opiskelemaan itselle uutta ammattia. Mutta miten päädyin näihin linjoihin. Lopulta nämä viisi vaihtoehtoa olivat ne ainoat minulle sillä:

* pääsykokeen sijaan kouluihin on valintakurssit

* Kouluilla ei ole pakollisia opiskelupäiviä ollenkaan tai läsnäolopakkoa. Kaikki tehdään onlinena omissa järjestelmissä ja omaan aikaan.

Haasteena tämän tyyppisessä opiskelussa on, että sinun todellakin tulee itse olla oma herrasi. Sinä teet päätökset, mitä kursseja käyt ja milloin, milloin katsot opetusvideot, keskitytkö niihin vai et, valmistuuko tarvittavat asiat ajoissa. Tottakai koulusta tulisi suunnitelma, jonka mukaan kurssit käydään, mutta kaikki riippuu sinusta.

Hiljalleen sähköpostiini alkoi tullakin kouluilta tietoa valintakursseista. Aikamoinen rutistus huhti-, toukokuille. Minun tuli opiskella ainakin kolmeen tenttiin ja tehdä samaan aikaa muitakin kursseja. Lisäksi minulla on katsottava nuorempi lapsi, kun vanhempi käy koulua. Minun tulee priorisoida koulutehtäviä, että pääsisin sisään edes johonkin kouluun. 

Vaikka toivoa minulla riittää, uskoa lisäsi Jyväskylän avoimessa yliopistossa tehty Digimarkkinointia käytännössä- kurssi. Sain kurssin päätteeksi opettajalta todella positiivista palautetta esseeni sisällöstä, joka valoi minuun lisää uskoa heikompina hetkinä pääsykoekurssien alussa. 

Kyllä minä tähän pystyn: Olkoon voima kanssani!

Kuka minä olen?

Olen 80-luvulla syntynyt kahden lapsen äiti Suomesta. Asumme tällä hetkellä Italiassa perheeni kanssa, sillä mieheni opiskelee täällä kokopäiväisesti. Olen toiminut sosiaalialalla koko työurani ja hiljalleen olen pohtinut alanvaihtoa ja kaikkea siihen liittyvää. Hiljalleen ajatus on kasvanut päässäni, kunnes tämän vuoden alussa päätin, että myös minun aikani olisi yrittää. Olen aiemminkin kokeillut kepillä jäätä koulun suhteen, mutta nyt elämäntilanteemme tuntuu siltä, että voisin kokeilla uudelleenkouluttautumista. Seuraavaksi minusta vähän tarkemmin.

KOULUTUS

Olen valmistunut suoraan peruskoulun penkiltä Nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi 2000-luvulla. Tuolloin koulutusvalintaani ei vaikuttanut se, että paras ystäväni haki samaan taloon kampaajalinjalle, vaan se ettei lukio kiinnostanut ja 7,8 keskiarvolla ei paljoa vaihtoehtoja ollut. Ainakin 15-vuotiaasta minusta tuntui siltä. Olisin halunnut lukea psykologiaa, mutta peruskoulun opinto-ohjaajalta ei tälle tielle paljoa apua saanut. 

Valmistuttuani olisin halunnut pitää välivuoden. Onneksi tutoropettajani puhui minut hakeutumaan kouluun saatesanoilla: ”mikäli et nyt sisälle pääse, pidä sitten välivuosi. Mutta jos et kokeile, et sinä ensi vuonnakaan sitä tee.” Olipa oikeassa tuo opettaja, jota olenkin vuosia myöhemmin kiitellyt viisaista sanoistaan. Hain siis suoraan koulunpenkiltä jatko-opintoihin ammattikorkeakouluun ja pääsin sisään. 

Sosionomi-koulun tavoitteena oli saada lastentarhaopettajan pätevyys. Jo ensimmäisen harjoittelun aikana huomasin, että kehitysvamma-ala oli lähempänä sydäntä ja niin alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat kerta laakista. Lopulta Sosionomi AMK paperit sain taskuuni 4,5 vuoden opiskelun jälkeen. Erikoistuin marginalisaatioon ja osallisuuden vahvistamiseen. Lisäkseni meitä oli luokallani kaksi, jotka vielä erikoistuvat kehitysvammapuoleen. 

TYÖHISTORIA

Lähes koko opiskeluajan olen tehnyt samaan aikaan myös töitä: toimin erityislasten liikuntaryhmän apuohjaajana useamman vuoden ajan, siivosin pankkia lähes viisi vuotta, järjestin Setlementti Louhelan kautta liikuntaryhmiä ja syntymäpäiväjuhlia ala-asteikäisille ja olin kehitysvammaisten asuntolassa sijaisena.

Valmistumisen jälkeen ammatillisen suuntautumisen mukaisesti pääsin kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työ- ja päivätoimintaan useammaksi vuodeksi sijaistamaan, tämän jälkeen sosiaaliohjaajaksi ja vielä ohjaajaksi kehitysvammaisten asuntolaan.

Viimeinen työ ennen esikoisen syntymää oli 2-vuorotyötä. Käytännössä tein joko aamuisin tai iltaisin töitä, viikonloppuja en tuntenut. Kun esikoinen syntyi ja oli aika palata työmaalle, halusin normaaliin arkityöhön klo 8-16. Sainkin uuden työpaikan ja aloitin kuukauden ennen vanhempain vapaan päättymistä mielenterveyskuntoutujien ja pitkäaikaistyöttömien kuntouttavassa työtoiminnassa ohjaajana. 

HARRASTUKSET
Koska työni on aina ollut erittäin sosiaalista ja ihmisten kanssa työskentelyä, harrastukseni ovat täysin päinvastaisia. Pidän käsitöiden tekemisestä, virkkaamisesta, sisustamisesta pienellä budjetilla, syömisestä, kahvista, musiikin kuuntelusta ja vauhdikkaista kävelylenkeistä. Leipomisesta en pidä, mutta lasten myötä sitäkin harrastetaan, jotta saadaan Korvapuustia tai Karjalanpiirakkaa kahvipöytään. Lisäksi kirjoitan harrastuksena Italian viemää -blogia Italiassa asumisesta ja päivitän samannimistä Instagram- ja Facebook-sivustoa.


TAUSTAA ALANVAIHDOLLE
Olen pohtinut alanvaihtoa jo pitkään. En ole tuntenut sosiaalialaa omakseni, vaikka töitä on tullut saralla tehtyä jo lähes koko työurani. Viimeisimmässä työpaikassa pohdin kerran työparini kanssa tulevaisuutta: hän oli jäämässä muutaman vuoden päästä eläkkeelle, itselläni olisi vielä 40 vuotta työikää edessä. Tuntui hurjalta, että jumittuisin tekemään nykyistä työtäni. Minua ei kiinnostanut johtaminen sosiaalilalla, joten ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei olisi vastaus mystiseen kaipaukseen jostain. Haluaisin jotain ihan muuta.

Myös Kevan sivuilta sai mukavaa pontta alan vaihdon pohdintaan: olen tehnyt läheskoko työhistoriani sosiaalialalla. Tämän hetkinen kertynyt eläkkeeni on 400€! Siis 400!! Kevan sivuilta löytyi laskuri, jonka avulla pystyi tekemään laskelmia, minkälaisella palkalla saisi kuinka pienen tai suuren eläkkeen. Sosionomina tulisin parhaimmillaan tienaamaan kaikkien lisien jälkeen perustyössä todella hyvällä lykyllä 3000€ kuussa. Tämänhetkinen palkkani on 500€ vähemmän. Kyseessähän on kutsumusammatti, joten mitään hienouksia tarvitse hankkia. Tuolla palkalla elää sopivasti, kun maksaa laskut ja ostaa ruokaa. Varaa ei ole luxukseen tai terveyden menettämiseen. Nykyisellä palkalla eläkkeekseni tulisi noin 1500€ kuussa, mikäli olisin koko ajan töissä. Aika vähän, kun verot vielä otetaan pois. Ensin olisin töissä noin 70-vuotiaaksi (mahdollisesi pidempään) ja tässä olisi kiitos.

Hain ensimmäisen kerran tradenomi AMK-linjalle muutama vuosi sitten ja olisinkin päässyt opiskelemaan monimuoto-opiskelijana työn ohelle. Toisaalta mieheni haki samaan aikaan opiskelemaan ja myös hän pääsi sisään. Tuolloin ilmoitin, etten ota paikkaa vastaan. En menettänyt mitään yrityksellä, sillä olen jo aiemminkin opiskellut ammattikorkeakoulussa. Mieheni oli ensikertalainen ja hän aloitti päiväopinnot. Asiat muuttuvat ja mieheni ei lopettanut unelmoimasta. Hän vaihtoi koulua lennosta ja me maata sen myötä.

Toisen lapsen syntymän jälkeen meillä oli täydellinen tilaisuus lähteä ulkomaille. Kuopus täytti vuoden saman kuukauden aikana, kun jätimme Suomen. Mieheni vaihtoi koulua ja aloitti uudet opinnot Italiassa keväällä 2019. Nyt olemme asuneet Italiassa pian 2 vuotta ja Koronan vuoksi mieheni opinnot ovat viivästyneet. Yksi suuri syy alanvaihtoon ovat tietenkin myös lapsemme: haluan taata heille paremman tulevaisuuden. Esikoinen käy jo ensimmäistä luokkaa ja kuopus täyttää pian 3-vuotta. 

Minulla oli vielä työpaikka Suomessa, mutta olen irtisanoutunut työstäni. Perhevapaat päättyvät kevään 2021 aikana, joten valintoja piti tehdä. Suomeen emme ole palaamassa kevääksi. Lisäksi Kuopus on alkanut selkeästi kaipaamaan muutakin kuin äidin leikkiseuraa. Hänen kehitykselleen tekisi hyvää olla ikäistensä kanssa enemmän. Jos kuopus menee hoitoon, jää minulle aikaa opiskella. Siksi tein ensimmäisen suuren päätöksen 25.1.2021: ilmoitin hänet esikouluun (Italiassa 3-vuotiaat aloittavat esikoulussa, joka on vapaaehtoinen). Toinen suuri ja helpottava päätös oli irtisanoutua. Kaksi suurta kiveä tippui sydämeni päältä näiden päätösten jälkeen. 

Nämä olivat ensimmäiset suuret askeleet minun alanvaihdolleni. Saa nähdä mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Haaveita, lupauksia, mahdollisesti pettymyksiä? Se selviää katsomalla eteenpäin, yrittämällä täysillä kouluihin sisälle ja olla murehtimatta liikoja. Tästä alkaa blogini Alanvaihdon unelmia.

Lukemisen iloa!