Etsinnässä osa-aikaista etätyötä, kiitos.

Opiskelujen ohella olen katsellut mahdollisia työpaikkoja uudelta alalta. Varsinkin nyt, kun aloitan polku-opiskelijana enkä ole saamassa sosiaalietuuksia opiskeluun, olisi osa-aikainen työpaikka todella tärkeä taloudelliselta kannalta. Kimurantimman tästä vielä tekee väliaikainen asuminen ulkomailla: työn tulisi olla täysin etänä tehtävää, Suomessa tapahtuvaa ja mielellään osa-aikaista opiskelujen vuoksi. Kombinaatio on haastava, miltein mahdoton. Löysinkin kaikin puolin hyvän oloisen työpaikkailmoituksen, johon tein hakemuksen ja liitin päivitetyn CV:ni. Sen lisäksi, että työpaikka sisälsi yllämainitut haaveet, oli se oman ajatusmaailmani mukainen.

 

Yllätykseksi sainkin vastauksen, jossa yrityksestä pyydettiin tekemään työnäyte. Aikaa olisi heinäkuu ja haastattelut pidettäisiin elokuun aikana. Tein jotain aivan uutta. Vaikka olen kirjoittanut Italian viemää -blogia toista vuotta ja minulla on ollut sille Facebook- ja Instagramtilit, en ole koskaan tehnyt sosiaalisen median suunnitelmaa, jota yritys minulta pyysi. Tutkin internetistä somesuunnitelmien pohjia, etsin tietoa ja tein pyydetyn työnäytteen saadun tiedon pohjalta. 

Työpaikasta ei kuulunut elokuun puoleenväliin mennessä mitään, joten laitoin kyselyä perään. Mikäli työpaikka oli mennyt, halusin kuulla palautetta tekemästäni näytteestä ja kuulla ammattilaisen mielipiteen niistä. Kävi ilmi, että sähköpostini oli eksynyt spam-kansioon, mutta vielä ei ollut myöhäistä. Tekemäni työnäyte oli sen verran hyvä, että pääsin ryhmähaastatteluun mukaan. Ryhmähaastattelu oli elämäni ensimmäinen.

Olen edellisessä työssäni sosiaalialalla sparrannut asiakkaita työhaastatteluihin monesti. Olemme käyneet läpi, miten niihin kannattaa varautua, mitä siellä kysytään, peruskauraa siis.. Nyt olin itse samassa tilanteessa monen vuoden tauon jälkeen. Vielä illalla kävin läpi hakemukseni, somesuunnitelman sekä yrityksen netti- ja somesivustot. Olin pohtinut vahvuuksiani sekä heikkouksiakin, olin valmistautunut... mutta H-hetkellä, kun minua pyydettiin kertomaan vahvuuteni ja heikkouteni: suuni meni kiinni ja hiljenin täysin. Sitten nauroin. Menin siis täysin lukkoon. Tiedän hyvin heikkoukseni ja vahvuuteni. Olen säntillinen, hyvä kirjoittamaan, olen pikkutarkka lähes kaikista tekemisistäni. Tuossa hetkessä minun teki mieli vajota pöydän alle ja sulkea näyttö. Keräsin kuitenkin itseni ja yritin osallistua ja näyttää osaamiseni jäljellä olevan ajan puitteissa. Olisin voinut vastata kaikkiin muihin kysymyksiin, mutta tuo yksinkertainen kysymys.. kerrassaan nolotti!

Olin ymmärtääkseni vähiten kokemusta omaava hakija tässä ryhmässä ja toivoin todella saavani paikan. Uskon, että saisin paikasta paljon lisää tulevaan kouluuni markkinoinnin ja myynnin saralla, ja uskon että uusin silmin alaa katsovana, olisin kyennyt tarjoamaan myös yritykselle uutta näkökantaa asioihin. 

Kotimatkalla Suomesta Italiaan sain sähköpostia haastattelijalta: en saanut paikkaa. Tämä ei minua yllättänyt. Kokemuksena kaikki oli kuitenkin vuosien jälkeen tervetullutta ja innostavaa. Lisäksi haastattelijan lähettämä tsemppaava sähköpostiviesti sai minut hyvälle mielelle. Jatkan siis työpaikkojen silmällä pitämistä. Jos vaikka jotain pientä löytyisi koulun ohelle.