Etsinnässä osa-aikaista etätyötä, kiitos.

Opiskelujen ohella olen katsellut mahdollisia työpaikkoja uudelta alalta. Varsinkin nyt, kun aloitan polku-opiskelijana enkä ole saamassa sosiaalietuuksia opiskeluun, olisi osa-aikainen työpaikka todella tärkeä taloudelliselta kannalta. Kimurantimman tästä vielä tekee väliaikainen asuminen ulkomailla: työn tulisi olla täysin etänä tehtävää, Suomessa tapahtuvaa ja mielellään osa-aikaista opiskelujen vuoksi. Kombinaatio on haastava, miltein mahdoton. Löysinkin kaikin puolin hyvän oloisen työpaikkailmoituksen, johon tein hakemuksen ja liitin päivitetyn CV:ni. Sen lisäksi, että työpaikka sisälsi yllämainitut haaveet, oli se oman ajatusmaailmani mukainen.

 

Yllätykseksi sainkin vastauksen, jossa yrityksestä pyydettiin tekemään työnäyte. Aikaa olisi heinäkuu ja haastattelut pidettäisiin elokuun aikana. Tein jotain aivan uutta. Vaikka olen kirjoittanut Italian viemää -blogia toista vuotta ja minulla on ollut sille Facebook- ja Instagramtilit, en ole koskaan tehnyt sosiaalisen median suunnitelmaa, jota yritys minulta pyysi. Tutkin internetistä somesuunnitelmien pohjia, etsin tietoa ja tein pyydetyn työnäytteen saadun tiedon pohjalta. 

Työpaikasta ei kuulunut elokuun puoleenväliin mennessä mitään, joten laitoin kyselyä perään. Mikäli työpaikka oli mennyt, halusin kuulla palautetta tekemästäni näytteestä ja kuulla ammattilaisen mielipiteen niistä. Kävi ilmi, että sähköpostini oli eksynyt spam-kansioon, mutta vielä ei ollut myöhäistä. Tekemäni työnäyte oli sen verran hyvä, että pääsin ryhmähaastatteluun mukaan. Ryhmähaastattelu oli elämäni ensimmäinen.

Olen edellisessä työssäni sosiaalialalla sparrannut asiakkaita työhaastatteluihin monesti. Olemme käyneet läpi, miten niihin kannattaa varautua, mitä siellä kysytään, peruskauraa siis.. Nyt olin itse samassa tilanteessa monen vuoden tauon jälkeen. Vielä illalla kävin läpi hakemukseni, somesuunnitelman sekä yrityksen netti- ja somesivustot. Olin pohtinut vahvuuksiani sekä heikkouksiakin, olin valmistautunut... mutta H-hetkellä, kun minua pyydettiin kertomaan vahvuuteni ja heikkouteni: suuni meni kiinni ja hiljenin täysin. Sitten nauroin. Menin siis täysin lukkoon. Tiedän hyvin heikkoukseni ja vahvuuteni. Olen säntillinen, hyvä kirjoittamaan, olen pikkutarkka lähes kaikista tekemisistäni. Tuossa hetkessä minun teki mieli vajota pöydän alle ja sulkea näyttö. Keräsin kuitenkin itseni ja yritin osallistua ja näyttää osaamiseni jäljellä olevan ajan puitteissa. Olisin voinut vastata kaikkiin muihin kysymyksiin, mutta tuo yksinkertainen kysymys.. kerrassaan nolotti!

Olin ymmärtääkseni vähiten kokemusta omaava hakija tässä ryhmässä ja toivoin todella saavani paikan. Uskon, että saisin paikasta paljon lisää tulevaan kouluuni markkinoinnin ja myynnin saralla, ja uskon että uusin silmin alaa katsovana, olisin kyennyt tarjoamaan myös yritykselle uutta näkökantaa asioihin. 

Kotimatkalla Suomesta Italiaan sain sähköpostia haastattelijalta: en saanut paikkaa. Tämä ei minua yllättänyt. Kokemuksena kaikki oli kuitenkin vuosien jälkeen tervetullutta ja innostavaa. Lisäksi haastattelijan lähettämä tsemppaava sähköpostiviesti sai minut hyvälle mielelle. Jatkan siis työpaikkojen silmällä pitämistä. Jos vaikka jotain pientä löytyisi koulun ohelle. 

Polkuopinnoilla opiskelun alkuun

Polkuopinnoilla mahdollisesti tutkinto-opiskelijaksi, mutta mitä ovat nämä mystiset polkuopinnot?
 

En päässyt suoraan koulunpenkille kevään toisessa haussa. Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoivat hakijoita olleen tänä vuonna paljon enemmän aikaisempaan. Olisiko koronalla ollut osuutta, että moni päätti hakea opiskelemaan. Itse jäin lopulta kahdeksannelle varasijalle ensimmäiseen hakupaikkaani. Harmitti, mutta samalla olin tyytyväinen: olin päässyt aika lähelle koulua. Haun aikana minulle tuli ykkösvaihtoehtoni koulusta sähköposti, jossa kerrottiin mahdollisuudesta aloittaa opiskelut polkuopintojen kautta saman tutkinto-oppilaiden ryhmän kanssa. Ammattikorkeakoulusta riippuen polkuopintopaikkoja on tarjolla rajoitetusti noin 5-10 hakijalle.

Aloin etsimään enemmän tietoa polkuopinnoista ja yllätyin positiivisesti. Useimmiten polkuopintohaku alkaa, kun kaikki oikean haun tulokset ovat varmistuneet. Kouluun pääsee useiden ammattikorkeakoulujen hakujen mukaan siinä järjestyksessä, kun on paikkaa hakenut. Oma hakuni olikin erilainen tältä osin. Omaan hakuuni pystyi hakemaan vain ne, jotka olivat keväällä osallistuneet valintakurssiin. Paikan saisi sen mukaan, miten oli sijoittunut kurssin aikana.

Hain polkuopiskelijaksi heti, kun paikat aukesi ja viikon päästä sain tiedon, että olen valittu. Polkuopiskelijana teen tutkinto-opiskelijoiden kanssa samaan tahtiin kursseja. Käytännössä opiskelen tutkinto-opiskelijoiden kanssa samassa ryhmässä, mutta ilman sosiaalietuuksia valtiolta. En voi saada opintotukea, opintolainaa tai muita tutkinto-opiskelijoille tarkoitettuja opintososiaalisia etuuksia. Lisäksi maksan tietyn summan lukuvuosimaksua, sillä opiskeluni on avointa ammattikorkeakoulua. Koulusta riippuen lukuvuosimaksu on 200-450 euroa. Selkeästi pääkaupunkiseudulla olevat ammattikorkeakoulut ovat kalliimpia. Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen pitää olla koossa vähintään 45-65 opintopisteitä ammattikorkeakoulusta riippuen voidakseen hakea tutkinto-opiskelijaksi.

Vaikka maksan koulusta ja keräisin opintopisteet, en välttämättä pääse suoraan tutkinto-opiskelijaksi vuoden jälkeen. Polkuopiskelijoille on ensimmäisen lukuvuoden lopussa oma haku, jolla he hakevat kouluun tutkinto-opiskelijaksi. Aina kaikille ei välttämättä ole paikkoja, vaikka polkuopiskelijana tähdätäänkin tutkintopuolelle. Kokonaista tutkintoa polkuopiskelijana ei siis voi käydä.

Ennen polkuopiskeluun hakemista olisikin hyvä käyttää hetki seuraavien asioiden pohtimiseen:
Onko minulla aikaa opiskella?
Miten yhdistän mahdollisen työssäkäynnin opiskeluun?
Kuinka kustannan opiskelun ilman työtä?

Vaikka opiskeluni on täysin verkossa, vaikuttaa se paljon tulevaan ajankäyttööni. Tämän vuoksi pohdin jo alkuvuodesta mahdollista aikataulutusta opiskelijana. Tein muun muassa Jyväskylän avoimen yliopiston kurssin, jossa pohditttiin omia opiskelutapoja ja ajankäyttöä. Lapseni ovat nyt sen ikäisiä, että ovat joko koulussa tai päiväkodissa. Tämän vuoksi minulla jää syksystä paljon aikaa ,varsinkin aamupäivät käyttää kouluun. Koska opiskelu on etänä, voin käyttää myös iltaisin tunteja siihen lasten mentyä aikaisin nukkumaan. 

Vaikeampi onkin löytää vastaus, kuinka rahoitan opintoni. Tällä hetkellä olen työtön ja ainoa työ, jota voin vastaanottaa, on täysin etänä tehtävä työ. Aikuiskoulutustukea en voi saada, sillä jouduin irtisanoutumaan edellisestä työpaikastani pitkän työmatkan vuoksi (2000km) toukokuussa enkä asu Suomessa, vaikka olenkin siellä kirjoilla. Olen yrittänyt etsiä tulevalle alalle palkallisia harjoittelijan töitä ja kirjoittanut avoimia hakemuksia. Aika näyttää, saanko osa-aikatyötä itselleni opiskelujen ohelle.

Lähteet:
Eri ammattikorkeakoulujen internet-sivut, kuten:
www.lab.fi/fi/koulutus/avoinamk/polkuopinnot
www.samk.fi/opiskelu/hae-opiskelijaksi/avoin-amk/polkuopinnot/
www.turkuamk.fi/fi/tutkinnot-ja-opiskelu/avoin-amk/polkuopinnot/

Ei koulupaikkaa syksylle 2021

Niin siinä sitten kävi. Koulupaikkaa ei herunut tällä kertaa. Hassua kyllä, tämä oli ensimmäinen kerta kun hakemukset eivät tuottaneet tulosta. Olen edelleen varasijoilla muutamaan hakupaikkaan, mutta en usko paikkoja avautuvan vaadittavaa 13 ennen kuin itse pääsisin niille sijoille.

Tietenkin tulokset harmittavat todella paljon. Hesari kirjoitti heti yhteishaun päätyttyä, että tänä keväänä hakijoita oli ennätyksellisen paljon. Kilpailu oli kovaa ja itse jäin rannalle ruikuttamaan tällä kertaa. Kävin pakonomaisesti joka arkiaamu- ja ilta tarkastamassa opintopolun tuloksia. Kun tuloksia alkoi tulla, ymmärsin paremmin Hesarin kirjoituksen. Kilpailu oli todella kovaa ja vain kerma kuorittaisiin yrittäneistä etäopiskeluun.
 

Vaikka tulokset harmittavat, ei tämä nyt maailman loppu ole! Mitä opin?

Nyt tiedän, mitä aion opiskella loppukesän, mistä asioista aion etsiä lisätietoa ja yrittää tietenkin syksyllä uudelleen. Vaikka hain vain tradenomilinjoille, oli niissäkin paljon eroa. Pystyin hakemaan todella erilaisille linjoille: logistiikka, tietojenkäsittely ja liiketalous. Syksyn hakuun aion keskittyä yhdestä kahteen eri linjaan. Aion opiskella kesän aikana niin koodausta omasta mielenkiinnosta kuin logistiikkaa. Varsinkin logistiikkaa. Aion lukea artikkeleita, etsiä tietoa, katsoa dokumentteja. Yritän oppia tuleviin valintakursseihin. Syksyllä aion etsiä ja osallistua avoimen ammattikorkeakoulun ja yliopiston kursseille, joista olisi minulle hyötyä valintakokeissa.

Vaikka tulokset vähän latistavat mieltä, olen iloinen siitä, että sisäänpääsy jäi vain kahdesta viiteen pisteestä kiinni. Uutta yritystä kehiin syksyn 2021 yhteishaussa! Nyt tiedän, mihin leikkiin olen ryhtynyt!

Onnea kaikille, jotka koulupaikan saivat ja mukavaa kesää kaikille!

Odottavan aika on pitkä

Viime postauksesta on aikaa. Viimeiset valintakurssien viikot olivat rankkoja ja käytin kaiken vapaa-aikani aineiston opetteluun sekä tenttien tekemiseen. Viimeinen valintakurssi päättyi 26.5. Oli aina voittaja-fiilis, sillä olin tehnyt noin 15 opintopistettä mielestäni hyvin arvosanoin vain parissa kuukaudessa.

Nautin kurssien teosta ja minulla vain vahvistui olo, että kyllä minut on tässä vaiheessa elämäntilannetta tarkoitettu uudelleen koulun penkille. Nopeasti kuitenkin realiteetit iskivät päin näköä. Hiljalleen tuloksia tuli. ”Et saanut koulupaikkaa.” ilmoitettiin viidennestä ja kolmannesta hakupaikasta. Kävin tarkastamassa opintopolku.fi, jossa tilanne oli näkyvillä. Olin saanut kummastakin kurssista 4/5 arvosanaksi, mutta kummankin kurssin kohdalla pisteitä vain oli liian vähän, tarkalleen kolme pistettä liian vähän. En tiedä kumpi ärsyttäisi enemmän: näin niukka häviö vai selkeästi alle alarajan olevat pisteet. Ehkä nämä pisteet antavat osviittaa, etten ihan tyhmä ollutkaan, vaikka aihealueista en alussa mitään tiennyt.

Neljännen hakupaikan kurssin jätin jo alkutaipaleella kesken, sillä ohjelmoinnin opettelu olisi ollut liian aikaa vievää tässä vaiheessa. Ohjelmointi jäi kyllä kiinnostamaan ja saatankin kesän aikana, jos aikaa löytyy, aloittaa omamuotoisen Java Scriptin opettelun. Olenkin ladannut puhelimeen appin nimeltä Mimo- jolla voi opiskella Duolingon tavoin uutta kieltä, koodaamista. 

Nyt odotellaan ensimmäisen ja toisen hakupaikan tuloksia. Vielä pitkät 21 päivää. Sitten viimeistään selviää, miten minun kävi. Olenko syksyllä uudelleen opiskelija?

Voitonpuolella, muttei maalissa.

Valintakursseista osa on ohi, osa kesken. Huhti- toukokuut ovat olleet rankkoja, sillä perheellisenä tuntuu, että olen joutunut laiminlyömään lapsiani kokeisiin lukemisen vuoksi. Nuorempi on kasvanut nämä kuukaudet enemmän Ryhmä Haun kuin minun kanssa.

 

Mutta mitä kuuluu valintakokeille:
Olen saanut logistiikkaa koskevan valintakokeen tehtyä. Aihe oli minusta kaikista mielenkiintoisin ja ehkä jopa mieluisin. Tämä linja minulla on sekä ensimmäisenä että kolmantena hakupaikoistani. Olen innoissani tästä aiheesta ja jännitän kovasti, miten tässä käy!

Hakupaikkani ensimmäinen ja toinen linja on samassa ammattikorkeassa ja myös saman valintakurssin alla. Onneksi. Tänään onkin juhlan aihetta, sillä sain viestin, että olen 300 hakijan joukossa, jotka pääsevät tekemään viimeisen osan valintakurssista! Viimeinen tehtävä on essee aiheesta, josta en ole tehnyt muuta kuin kokeita tämän kevään aikana. Tähän pitää siis panostaa ja opiskella, jotta saisin sen läpi!

Näiden valintakurssien lisäksi minulla on kesken vielä kolmas kurssi: liiketalous. Onneksi tämä kurssi on jo tehty yli puoleen väliin. Lisäksi uskon liiketalouden kurssin tukevan aiemmin mainitsemani esseen kirjoittamista. Olenkin tehnyt kursseja ristiin, jotta voin hyödyntää jo opittua aineistoa seuraavissa kokeissa. Toivottavasti tämä ei ole sekoittanut päässäni opittuja asioita liikaa, vaan on juurikin hyödyntänyt.

Edelleen uutta aihetta opiskellessa, tuntuu kuin lukisin jotain aivan vierasta kieltä. Toisella kertaa asiat tuntuvat jo tutummalta ja muistiinpanoja tehdessä kolmannella kerralla asiat kuulostavat jo ymmärrettäviltä. Tunnistan kappaleista mielestäni pääasiat, jotka kirjaan muistiinpanoihin. Muistiinpanot ovat tiiviitä ja niissä on paljon infoa yhdellä aukeamalla. Minua on auttanut paljon muistiinpanojen tekeminen, sillä asioiden kirjoittaminen ylös käsin on selkeästi jättänyt muistijäljen aivoihini käsiteltävissä asioissa!

Tämän aamun raskaan lukemisen ja jännittämiseen jälkeen, juhlin 300 parhaan joukkoon pääsemistä pienellä happihyppelyllä puistossa kuopuksen kanssa. Jospa hän muistaisi, että Ryhmä Haun lisäksi taloudessa on myös äiti.

Valmistautuminen valintakursseille

Asuminen ulkomailla, mutta koulun käyminen täysin koti-Suomessa. Uhka vai mahdollisuus? Siitä antoi vinkkiä koulun valintakursseille valmistautuminen. Minulla oli edessä neljä eri valintakurssia, joista vain yhdellä kurssilla haen kahteen linjaan. 

 

Tein tiukan aikataulun, jota yritin pitää yllä: opiskelisin joka päivä vähintään kolme tuntia: aamulla yhden, iltapäivällä kaksi. Myös viikonloppuisin. Tekisin muistiinpanot tärkeimmistä ja haastavimmista asioista, joita en osaisi. Haluan sisään kouluun, tahtoa minulla riittää.

Miten sitten kävi alun jälkeen? Innostus iski, lievästi sanottuna. Käytin kaiken ylimääräisen aikani lukemiseen ja tenttien tekemiseen. Tein jokaisen annetun materiaalin kanssa seuraavan:

1. Luin aihealueen kahdesti läpi.

Aiheet olivat minulle täysin uusia ja vieraita. Ensimmäisellä lukukerralla olisin voinut yhtä hyvin lukea italialaista romaania, en olisi ymmärtänyt paljoakaan. Toisella lukukerralla sisäistin asioita jo aivan eri tavalla.

2. Tein muistiinpanot kolmannella kerralla vihkoon. 

Muistiinpanojen kirjoittaminen edesauttoi muistamaan asioita. Lisäksi tykkään kirjoittaa käsin, joten myös tämä oli mieluisaa minulle. Tein pääasiassa muistiinpanot listana otsikoiden alle, mutta muutamia kjuvioitakin tuli piirrettyä. Pääasiassa muistiinpanot olivat aikamoistasuttua, mutta tärkeintä oli, että minä saan niistä selvää.

3. Luin aihealueen vielä 1-2 kertaa läpi 

riippuen siitä, kuinka tutulta teksti jo kuulosti. Samalla tekstiä lukiessa saattoi hypätä uusia mielenkiintoisia aiheita mieleen, jotka tarkastin muistiinpanoista. Mikäli sitä ei löytynyt, merkitsin sen sinne.

4. Luin muistiinpanot läpi juuri ennen kokeiden tekoa.

Käytin paljon aikaa kokeisiin valmistautumiseen. Nämä neljä askelta tuntui minulle luontevalta tavalta sisäistää uutta tietoa. Vaikka välillä mietin, onko tämä turhaa? Mitä jos en pääsekään läpi ja aloittamaan koulua? Varmasti on paljon minua pätevämpiäkin hakemaan sinne. Sitten mietin kolikon toista puolta, josta sain voimaa. Minä haluan kouluun, minun tulee päästä sisään. Minulla on pitkä kokemus sosiaalialalta, josta olisi varmasti hyötyä myös tässä koulutuksessa ja tulevassa uudessa työssä.

Ensimmäisen tekemäni kokeen tulos oli 7/10, joka harmitti minua todella paljon. Olin suorastaan pettynyt! Minulle tuli flashbackinä peruskoulun numeroarvioinnit mieleen: olin aina seiskan tyttö. Vaikka luin, pänttäsin ja tein läksyt. Arvosana oli aina 7-8 välillä. Päättötodistukseni keskiarvo oli vain 7,8. En ole koskaan ollut siihen tyytyväinen, mielestäni se on alhainen työhöni nähden. Vaikka minä yritin.

Tästä henkisestä takapakista toivuttuani aloin pänttäämään vielä enemmän. Luin aamuisin kahdesta kolmeen tuntia, iltapäivällä luin toiset pari tuntia. Seuraavista kokeista sain 8,9 ja 8,7. Aikas hyvin omasta mielestäni. Toisen koulun tenteistä ei näy numeroa, joka harmittaa minua. Numerot antavat lisäpontta yrittää lisää, ainakin minulle. Onneksi kahden eri kurssin sisältö liippaa läheltä toisiaan, joten sain niistä pientä arviota ilman numeroa tehtyihin kokeisiin.

Sen ymmnärsin, että kaikkia valintakursseja minulla ei olisi mahdollista tehdä. Aikaa olisi liian vähän ja uusia asioita aivan liikaa. Jouduin priorisoimaan kurssit ja karsimaan suoraan yhden pois. Aihepiiri oli kaikkiaan pääsykokeissa mielenkiintoinen, joten innostusta riitti opetella uusia asioita päivittäin. Myös koulunkäynti tuntui todella mukavalta vuosien tauon jälkeen. Uskoisin, että minulla olisi hyvä mahdollisuus opiskella kaukana Suomesta suomalaisessa ammattikorkeakoulussa uusi tutkinto, vaikkakin täysin etänä. Olen saanut näiden kurssien avulla enemmän positiivisia kokemuksia ja huomannut asioita uudella tavalla, mikä vuorostaan on innostanut minua jatkamaan harjoittelua lisää.

"Tahdonvoimaa, Hei, Tahdon voittaa!

Laitan kaiken peliin, kävi miten kävi.

Nyt on pakko tsemaa, en aio hävii!"

(Fintelligens: kaikki peliin)

Kevään 2021 yhteishaku ja usko itseen

Kevään 2021 toinen yhteishakuaika oli 17.3.-31.3.2021. Tässä haussa pystyi hakemaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suomen - ja ruotsinkielisille linjoille. Itse hain viidelle eri linjalle kahteen eri ammattikorkeakouluun. Kaikki linjat ovat Tradenomi AMK-linjoja ja kaikki käydään 100% verkossa. Osa linjoista oli erikoistunut valmiiksi muun muassa markkinointiin, viestintään ja logistiikkaan.

 

Helsingin Sanomat uutisoi 1.4., kuinka korkeakouluihin oli ennätysmäärä hakijoita: jopa 6000 hakijaa aiempaa enemmän. Varsinkin terveys- ja hyvinvointialoille, kauppa-, hallinto- ja oikeustieteisiin sekä tekniikan aloille oli ryntäystä.

Kuulostaa hurjalta! Asua lähes 2000 kilometrin päässä koulusta, taistella itselleen opiskelupaikka monen muun kanssa ja päästä opiskelemaan itselle uutta ammattia. Mutta miten päädyin näihin linjoihin. Lopulta nämä viisi vaihtoehtoa olivat ne ainoat minulle sillä:

* pääsykokeen sijaan kouluihin on valintakurssit

* Kouluilla ei ole pakollisia opiskelupäiviä ollenkaan tai läsnäolopakkoa. Kaikki tehdään onlinena omissa järjestelmissä ja omaan aikaan.

Haasteena tämän tyyppisessä opiskelussa on, että sinun todellakin tulee itse olla oma herrasi. Sinä teet päätökset, mitä kursseja käyt ja milloin, milloin katsot opetusvideot, keskitytkö niihin vai et, valmistuuko tarvittavat asiat ajoissa. Tottakai koulusta tulisi suunnitelma, jonka mukaan kurssit käydään, mutta kaikki riippuu sinusta.

Hiljalleen sähköpostiini alkoi tullakin kouluilta tietoa valintakursseista. Aikamoinen rutistus huhti-, toukokuille. Minun tuli opiskella ainakin kolmeen tenttiin ja tehdä samaan aikaa muitakin kursseja. Lisäksi minulla on katsottava nuorempi lapsi, kun vanhempi käy koulua. Minun tulee priorisoida koulutehtäviä, että pääsisin sisään edes johonkin kouluun. 

Vaikka toivoa minulla riittää, uskoa lisäsi Jyväskylän avoimessa yliopistossa tehty Digimarkkinointia käytännössä- kurssi. Sain kurssin päätteeksi opettajalta todella positiivista palautetta esseeni sisällöstä, joka valoi minuun lisää uskoa heikompina hetkinä pääsykoekurssien alussa. 

Kyllä minä tähän pystyn: Olkoon voima kanssani!